Ylpeästi ekologinen Kirkkonummi

Blogi

Valtuuston kokoukseen 11.4. jättämäni valtuustoaloite


Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tuonut energian säästön ja fossiilienergiasta luopumisen tehostamisen koko Euroopan yhteiseksi kysymykseksi. Ilmastokriisin pahentamisen lisäksi fossiilienergian käyttö rahoittaa nyt sotaa Ukrainassa. Suomen energiasta noin kolmannes tulee Venäjältä. Myös IPCC:n tiistaina julkaistu raportti toteaa, että aika toimille 1,5 -asteen tavoitteen saavuttamiseksi on nyt tai ei koskaan - aikaa päästöjen globaaliin kääntämiseen on maksimissaan vuoteen 2025 saakka. Elämme ratkaisevia hetkiä ihmiskunnan historiassa.


Jokaisen on nyt kannettava erityistä vastuuta kansainvälisessä energiakriisissä. Me allekirjoittaneet ehdotamme, että


  • Kirkkonummi tehostaa energiatehokkuusohjelmaansa lisärahoituksella.

  • Kirkkonummi luopuu fossiilisten polttoaineiden käytöstä omistamissaan rakennuksissa mahdollisimman nopeasti.

  • Kirkkonummi säästää energiaa kunnan tiloissa sisälämpötiloja alentamalla, katuvalaistusta vähentämällä ja alentamalla nopeusrajoituksia. Kunta kannustaa esimerkillään sekä tiedotuskampanjalla kuntalaisia mukaan energiansäästöön.

  • Kirkkonummi varautuu edelleen energiakriisin syvenemiseen ja energian lisäsäästötarpeeseen, jotta pystymme reagoimaan nopeasti mikäli energian tuonti Venäjältä Eurooppaan pysäytetään täysin.

  • Kirkkonummi asettaa vuosittaiset välitavoitteet päästövähenemälle Hinku -sitoumuksen mahdollisimman tehokkaan edistymisen varmistamiseksi.

Afrikan sarvea koettelee yksi pahimmista kuivuuksista yli kolmeenkymmeneen vuoteen ja 13 miljoonaa ihmistä kärsii vakavasta ruokaturvattomuudesta, kertoo Plan International. Sateet ovat jääneet tulematta kolmena perättäisenä sadekautena. Hätätila on ollut jo pitkään. Pelastakaa Lapset -järjestö uutisoi joulukuussa, että viime vuonna 260 000 lasta on kuollut nälkään Itä-Afrikassa.


Tällaiset uutiset ovat hirvittävimpiä mahdollisia. Ne kertovat karuimmalla tavalla sen, että ilmastonmuutos on täällä ja nyt. Säät pettävät, satokaudet epäonnistuvat, ruokaa on vähemmän ja liian vähän.


Uutisten toistuminen kertoo myös, että hätään ei ole vastattu lainkaan tarpeeksi painokkaasti. Sekä humanitaarisen avun rahoitusta että ilmastonmuutokseen sopeutumisen rahoitusta tarvitaan mittavasti enemmän kuin nykyään, jotta elämän edellytykset voidaan turvata jokaiselle.


Kehityspoliittinen toimikunta suosittaa tammikuussa julkaistussa analyysissaan Suomea nostamaan kehitysyhteistyömäärärahansa 0,7 %:iin BKT:sta ja pitämään tästä erillään sitoumuksensa kansainväliseen ilmastorahoitukseen. Tällä hetkellä laskemme ilmastorahoituksen osaksi kehitysyhteistyömäärärahoja, ja silti kokonaisuudenkin osuus on vain 0,5 %.


On velvollisuutemme pystyä parempaan. Lämpötilan nousu on sovittu rajattavaksi Pariisin sopimuksessa kuvatulla tavalla, jolloin kaikki ilmastokriisin vaikutukset tulevat vielä lämpötilan noustessa pahenemaan. Lähtökohta ei voi olla, että osa ihmiskunnasta jää jälkeen. Kuolemaa ja kärsimystä ei saa pitää välttämättömänä osana muutosta, vaan maailmanlaajuisesta vauraudesta on riitettävä apua sitä tarvitseville.

Myös Suomessa ilmastokriisin vaikutukset näkyvät jo kylmäävällä tavalla. Maaseudun Tulevaisuudesta luin, että Suomessa neljä viidestä viime vuodesta on ollut jollain tavalla katovuosia. Eläintuottajat ovat talousongelmissa nyt, kun rehuhinnat ovat nousseet ja tuottajahinnat pysyvät paikallaan kiitos mitä keskittyneimmän suomalaisen kaupan.


Rehuhintojen nousu kuvaa osaltaan ilmastonmuutoksen aiheuttamaa painetta ruoantuotantoon ja herättää pohtimaan, onko meilläkään enää varaa kierrättää ihmiselle kelpaavaa ravintoa eläinten kautta nykyisessä mitassaan. Kysymys on itse asiassa edessämme akuutisti Venäjän hyökkäyksen vuoksi. Sotatila vaarantaa maailman ruokamarkkinoita entisestään, sillä Ukraina on normaalisti erittäin merkittävä viljan viejä. Ylen haastattelema Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö Hanna Karikallio esittää, että vehnän osalta tilannetta voitaisiin helpottaa tuottamalla länsimaissa viljaa enemmän suoraan ihmisten ruoaksi ja vähemmän rehuksi.


Ilmastokriisi on nälkäkriisi, joka on akuutti ja pahenemassa. Tämä on vakavuudessaan erittäin tärkeä lähtökohta pitää esillä ilmastokeskustelussa. Hätään on vastattava paljon nykyistä kattavammin ja tarvittavasta ilmastopolitiikasta puhuttaessa on muistettava tekemättömyyden ja hitauden mitä kallein hinta.





Testasin ilmastodieetti.fi -sivustolla jälleen, missä päästöni menevät. Ne olivat laskeneet alle 2000 kilon vuositasolle. Sitran tekemän selvityksen mukaan olisin tällä suorituksella hyvällä 1,5 -asteen tavoitteeseen sopivalla uralla vuoteen 2030 saakka.


Olen tehnyt määrätietoisesti valintoja päästöjen vähentämiseksi jo vuosien ajan. Nyt olen oikeastaan aika tyytyväinen. Aina voi parantaa, mutta perusteiltaan elämäni palikat ovat oikeassa kuosissa. Tiedän, mistä päästöt tulevat eikä vaaraa yllättävästä kehityksestä väärään suuntaan ole.


Päästöjen vähentämisen yhteydessä puhutaan usein ilmastotekojen tekemisestä. Olen kuitenkin alkanut miettimään, onko se hiukan harhaanjohtavaa. Se nimittäin kuulostaa siltä kuin jokainen vähäpäästöinen valinta olisi jotakin plussaa ja itsessään hyvästä ilmastolle. Lähtökohtaisesti kaikki teot kuitenkin tuottavat päästöjä enemmän tai vähemmän ja ovat siis ilmastolle haitallisia.


Voisimmekin puhua enemmän tällaisista kestävän elämän tavoitetasoista. Silloin päästövähennykset asettuvat helpommin oikeisiin mittasuhteisiin keskenään ja niistä saa paremman kokonaiskuvan. Voi miettiä, mitä tekee jo oikein ja millaisia valintoja vielä tulisi tehdä, jotta elämä olisi kestävää? Tärkeää on myös huomata, mihin asioihin voi omalla toiminnalla vaikuttaa ja mistä esimerkiksi kunta on vastuussa kaukolämpöverkon kautta.


Asian lähestyminen kokonaisuutena tuo esiin myös sen, että monet päästövähennyksen merkittävimmät keinot eivät ole tekemistä laisinkaan vaan tekemättä jättämistä. Ihailemani journalisti Riikka Suominen kirjoittaa kolumnissaan, että vähentäminen on yhteiskunnassamme tabu. Se innoitti minut tähän kirjoitukseen ja tuomaan oman elämän todistuksen vähentämisen välttämättömyydestä.


En nimittäin millään keksi, miten olisin päässyt näihin päästölukuihin vähentämättä. Olen vähentänyt eläintuotteita, tavaroiden ostamista ja matkustamista - luopumiseen asti, kuten lentämisen kohdalla. Samoista ilmiöistä voi puhua muillakin termeillä kuten vegaanisuus, kierrätys ja maata pitkin matkustaminen. Vähentäminen kuitenkin antaa sanan sille, että jos jokin ei kestävästi onnistu niin sen voi jättää tekemättä. Toisenlaisten valintojen lisäksi myös tekemisen volyymi on merkityksellinen.


Vähentämisestä puhuminen on myös yhteiskunnallisesti merkittävää. Se nimittäin kyseenalaistaa ainaiseen kasvuun perustuvan taloudellisen ajattelun. Suomalaisten päästöt ovat korrelaatiossa kulutusmenojen kasvuun, siis kansalaisten vaurauden kasvamiseen. Ostovoiman lisääntyminen on johtanut voimallisempaan ostamiseen. Enemmän ei ole ollut vähemmän.


Kansalaisten kulutuksen päästöt eivät näy Suomen päästöinä eivätkä siis ole mukana maamme hiilineutraaliustavoitteessa. Niistä on kuitenkin otettava vastuu. On todella pohdittava sitä, miten kansalaisten hyvinvointia voidaan lisätä ilman materiaalista elintason nousua ja miten järkevä ja vakaa valtiontalous järjestyy ilman kasvun vaadetta.


Uskon, että hyviin ratkaisuihin päästään järkevällä talouspoliittisella keskustelulla ja tutkimuksella. Tätä varten vähentämisen tabu on kuitenkin rikottava.

Ilmastodieetti on suosikkilaskurini kattavuudessaan.