Enemmän ei ole vähemmän

Testasin ilmastodieetti.fi -sivustolla jälleen, missä päästöni menevät. Ne olivat laskeneet alle 2000 kilon vuositasolle. Sitran tekemän selvityksen mukaan olisin tällä suorituksella hyvällä 1,5 -asteen tavoitteeseen sopivalla uralla vuoteen 2030 saakka.


Olen tehnyt määrätietoisesti valintoja päästöjen vähentämiseksi jo vuosien ajan. Nyt olen oikeastaan aika tyytyväinen. Aina voi parantaa, mutta perusteiltaan elämäni palikat ovat oikeassa kuosissa. Tiedän, mistä päästöt tulevat eikä vaaraa yllättävästä kehityksestä väärään suuntaan ole.


Päästöjen vähentämisen yhteydessä puhutaan usein ilmastotekojen tekemisestä. Olen kuitenkin alkanut miettimään, onko se hiukan harhaanjohtavaa. Se nimittäin kuulostaa siltä kuin jokainen vähäpäästöinen valinta olisi jotakin plussaa ja itsessään hyvästä ilmastolle. Lähtökohtaisesti kaikki teot kuitenkin tuottavat päästöjä enemmän tai vähemmän ja ovat siis ilmastolle haitallisia.


Voisimmekin puhua enemmän tällaisista kestävän elämän tavoitetasoista. Silloin päästövähennykset asettuvat helpommin oikeisiin mittasuhteisiin keskenään ja niistä saa paremman kokonaiskuvan. Voi miettiä, mitä tekee jo oikein ja millaisia valintoja vielä tulisi tehdä, jotta elämä olisi kestävää? Tärkeää on myös huomata, mihin asioihin voi omalla toiminnalla vaikuttaa ja mistä esimerkiksi kunta on vastuussa kaukolämpöverkon kautta.


Asian lähestyminen kokonaisuutena tuo esiin myös sen, että monet päästövähennyksen merkittävimmät keinot eivät ole tekemistä laisinkaan vaan tekemättä jättämistä. Ihailemani journalisti Riikka Suominen kirjoittaa kolumnissaan, että vähentäminen on yhteiskunnassamme tabu. Se innoitti minut tähän kirjoitukseen ja tuomaan oman elämän todistuksen vähentämisen välttämättömyydestä.


En nimittäin millään keksi, miten olisin päässyt näihin päästölukuihin vähentämättä. Olen vähentänyt eläintuotteita, tavaroiden ostamista ja matkustamista - luopumiseen asti, kuten lentämisen kohdalla. Samoista ilmiöistä voi puhua muillakin termeillä kuten vegaanisuus, kierrätys ja maata pitkin matkustaminen. Vähentäminen kuitenkin antaa sanan sille, että jos jokin ei kestävästi onnistu niin sen voi jättää tekemättä. Toisenlaisten valintojen lisäksi myös tekemisen volyymi on merkityksellinen.


Vähentämisestä puhuminen on myös yhteiskunnallisesti merkittävää. Se nimittäin kyseenalaistaa ainaiseen kasvuun perustuvan taloudellisen ajattelun. Suomalaisten päästöt ovat korrelaatiossa kulutusmenojen kasvuun, siis kansalaisten vaurauden kasvamiseen. Ostovoiman lisääntyminen on johtanut voimallisempaan ostamiseen. Enemmän ei ole ollut vähemmän.


Kansalaisten kulutuksen päästöt eivät näy Suomen päästöinä eivätkä siis ole mukana maamme hiilineutraaliustavoitteessa. Niistä on kuitenkin otettava vastuu. On todella pohdittava sitä, miten kansalaisten hyvinvointia voidaan lisätä ilman materiaalista elintason nousua ja miten järkevä ja vakaa valtiontalous järjestyy ilman kasvun vaadetta.


Uskon, että hyviin ratkaisuihin päästään järkevällä talouspoliittisella keskustelulla ja tutkimuksella. Tätä varten vähentämisen tabu on kuitenkin rikottava.

Ilmastodieetti on suosikkilaskurini kattavuudessaan.

151 views0 comments

Recent Posts

See All