Ilmastolakon vaatimukset ovat puhdasta logiikkaa

Osallistuin eilen työpaikkani Plan Suomen nuorten ryhmän eli Ilmastotsemppareiden kanssa ilmastolakkoon eduskuntatalon portailla. Oli hienoa olla pitkästä aikaa mielenosoituksessa vahvan tunnelman keskellä, olennaisen äärellä ja sellaisten kanssa, joiden puheenvuoroille nyökyttelee väkijoukosta niskaansa kipeäksi. Asiaa!


Nimittäin asia on, että ilmastolakon vaatimukset perustuvat logiikkaan. Sanoma on, että emme voi jatkaa nykylinjalla. Globaalisti päästöt nousevat ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi on tehtävä enemmän. Eikä vain enemmän, vaan niin paljon kuin on tarve ongelman ratkaisemiseksi. Rakenteellisia uudistuksia tarvitaan. Puheenvuoroissa oli paljon esillä talouskasvun hallitsevuus yhteiskunnan tavoitteissa. Kuitenkaan ei olla onnistuttu esittämään, että globaali talouskasvu ilman luonnonvarojen lisääntyvää kulutusta olisi mahdollista. Irtikytkennästä puhutaan, mutta aineisto puuttuu. Rajallisella maapallolla on rajallisesti resursseja ja todistustaakka kasvun mahdollisuudesta on sillä joka sitä esittää, ei sillä joka sitä vastustaa.


Tällainen sanoma voi kuulostaa äärimmäiseltä, ääripäältä. Mutta taustalla on tieteen viesti, matemaattiset laskelmat ja todennäköisyydet, kattavimmillaan ei vähemmälle kuin ihmiskunnan selviämiselle.


Voiko kriisiaikana oikea vastaus edes olla muu kuin ääripää?


Yleensä liikkeet toimivat aatteen palosta - niillä on visio paremmasta maailmasta ja tarvittavista muutoksista, jota ne ovat valmiita ajamaan rohkeasti eteenpäin. Mutta missä määrin tämä pätee ilmastoliikkeeseen? Onko aatteen paloa sanoa, että kuunnelkaa kansainvälisen tiedeyhteisön koottua viestiä luonnonilmiöiden linkittyneisyyksistä ja matemaattisista todennäköisyyksistä? Onko aatteen paloa sanoa, että tietyn ihmisryhmän asemaa on syytä parantaa, jos lopulta kyseessä oleva ihmisryhmä on koko ihmiskunta?


Monet ilmastoliikkeeseen lähteneet nuoret ovat hämmentyneitä - miksi minun pitää tehdä tätä, miksi minun pitää olla aktiivi, miksi tätä vuosikymmeniä tiedossa olevaa ongelmaa ei ole jo hoidettu? Se onkin hyvä kysymys. Uusi tutkimus sai mieleni matalaksi. Sen mukaan suurin osa nuoristamme näkee tulevaisuuden pelottavana ja katsoo hallinnon tekevän tieteeseen perustumatonta politiikkaa.


Jos kerran tieteellisen matemaattisen logiikan viesti ei ole tarvittavalla tavalla purrut vuosikymmeniin, purisiko tämä: millainen valtio ei onnistu luomaan uskoa sen kansalaisten tulevaisuuteen? Millainen valtio ei välitä nuortensa hyvinvoinnista? Myös syyllisyyden tunne vallitsevassa tilanteessa on ihan looginen reaktio, josta tehokkaampaa toimintaa voi syntyä.


Osassa puheenvuoroista kuvattiin, että mitään ei ole tapahtunut sitten ilmastoliikkeen synnyn vuonna 2018. Mielestäni se ei ole kuitenkaan onneksi totta. Asioita tapahtuu ja monessa suhteessa suunta on oikea. Suurimpia ongelmia mielestäni kuitenkin on se, että keskitytään liikaa Suomen kansallisiin päästöihin ja hiilineutraaliustavoitteeseen, vaikka suurin osa suomalaisten elämän vaatimista päästöistä syntyy maamme rajojen ulkopuolella. Tällainen kattavampi tarkastelu on välttämätöntä, jotta rakenteelliset kysymykset esimerkiksi talouskasvusta tulevat oikein huomioiduiksi ja jotta otamme kansakuntana kokonaisvastuun osallisuudestamme ongelmaan.

Lakko aiheutti paljon ajatuksia. Yksi niistä oli myös, onko minulla enää poliitikkona oikeutta seistä lakkojoukossa? Olenko siirtynyt liikkeen jäsenestä sen kohteeksi, ihmiseksi, jolta parempia päätöksiä vaaditaan?


Ehkä lakko on minulle erityisesti inspiroitumisen paikka. Sain valtavasti voimaa joukosta ja livenä pidetyistä vahvoista puheista. Tämä on se asia, jonka eteen haluan tehdä työtä.



Myös kaksivuotias pääsi mukaan lakkoon perhepäivähoitajan vapaapäivänä.

44 views0 comments

Recent Posts

See All